EQUITY-GAALA

Silkkiä, samettia ja nirunarukengät

Aina piristää arkea, kun on jokin "häppeninki" ja saa hyvällä syyllä pukeutua ainaisten arkisten verkkareiden sijaan johonkin nättiin mekkoon ja yrittää restautroida itsestään joltisenkin edustavan yksilön. Pukeutuminen valkoisen vaaleaan mekkoon hiukan arvelutti, kun tuo väri ei ylläni historiatietoon nojaten pysy yleensä kovinkaan kauan valkoisena. Mieheni mukaan ilman roiskeita valkoisessa asussa/puserossa ennätys omassa keittiössä/kotona olisi kaksi minuuttia. Nyt päätin todistaa tämän väitteen vääräksi!

Pörssi ja osakesijoittaminen selvästi kiinnostaa, koska pian talo ja sen sali täyttyy tummiin pukuihin pukeutuneista tyylikkäistä herroista sekä kauniisiin juhlapukuihin sonnustautuneista upeista daameista ja iloinen puheensorina täyttää tilan. Alakerran sali onkin täyteen buukattu ja siksi pöydät ovat jopa hieman ahtaasti vierivieressä, mutta plussana tästä on varmasti tiivis ja lämmin tunnelma. Valkoiset liinat ja kaunis kattaus luovat pian alkavaan tilaisuuteen myös juhlan tuntua. Helsingin osakesäästäjien Gaala-ilta alkakoon!

Tervetuloa

Tilaisuuden avaa vapaasti assosioiden ammattimaisin ottein Verneri "Vepu" Pulkkinen Inderesiltä. Tutut sanat Hesuli ja mörniminen vilahtelvat avauspuheenvuorossa. Vaikka viikko päättyikin synkästi, kun 10.000 pistettä jälleen alittui, löytyy Vernerin mukaan Hesulista ainakin yksi valopilkku, eli Hesulin tähtenä kirkkaana loistaa Wärtsilä. Siinä samassa vaihtuu pari merkittävää katsetta vieressäni istuvan Hanna-Marin (Wärtsilän IR johtaja) ja Vepun välillä ja kyllähän meitä kaikkia hymyilyttää tai ainakin niitä kenellä Wärreä salkussa.

                                                                Joiltain illan juontaminen vaan sujuu kuin itsestään!                                                                               Isot pisteet Vepulle, aina niin luonnollisen jouheasta, rennosta, mutta asiallisesta tyylistä!

Kohta Vepun avauksen ja aplodien jälkeen salin yleisö saadaan kuin saadaankin uudelleen hiljaiseksi ja pian estradille, flyygelin viereen papereineen astelee Helsingin osakesäästäjien pj. ja kalastuskaverini Jari Paakkarinen toivottamaan läsnäolijat myös omasta ja yhdistyksen puolesta tervetulleiksi.

Puheessaan oli historian havinaa, sillä hän kertoi historiasta kaivamiensa esimerkkien ryydittämänä, mitä pitää sijoittamisessa tärkeänä. Puheessaan vilahtelivat muskottipähkinät, tulppaanit ja Manhattan ja lukuisa määrä vuosilukuja, jotka eivät jääneet mieleen. Kävi selväksi, että tärkeä, ellei tärkein asia sijoitustoiminnassa on hajautus, mikä ei sinällään ollut kuulijoille yllätys. Oma salkkunsa kertomansa mukaan on kuitenkin keskittynyt vahvasti vain kahteen toimialaan pörssissä, eli teknologia- ja rahoitussektoreihin + näiden lisäksi asunto-osakkeisiin. Salkun vahvasta hajautuksesta pörssiosakkeissa pitää kuitenkin huolen suurimassa painossa oleva Bershire & Hathaway, mikä minustakin viisas ja hyvä ratkaisu, joka yksinkertaistaa/helpotta hajautusta.

Vaikka Jari sanojensa mukaan puuhaakin pörssissä aktiivisen ripeästi ja on monesti ensimmäisenä reagoimassa pörssin eri käänteisiin, niin kävi kuitenkin ilmi, että perheen isoista/tärkeistä päätöksistä vastaa viime kädessä vaimonsa Päivi, joka joskus pistää jäitä hattuun Jarillekin.

Näinhän se on mennyt myös meidän perheessä! Me naiset tosin olemme sen verran fiksuja, että muistamme aina väliin antaa miesten ymmärtää (lue kuvitella), että he päättävät. Näin kaikki menee lopulta parhain päin.

Joidenkin oppien mukaan keskimäärin viittä sanaa pidempää lausetta ei  puhutuissa esityksissä kannattaisi sanoa. Minulla menivät monet asiat, muskotit, mausteet, sipulit, tulppaanit ja vuosituhannet sekaisin, joten siksi tiivistin tähän tuon tärkeimmän, eli hajautuksen.

Hienoa, että Jari oli nähnyt kovasti vaivaa värittääkseen ehkä muutoin tuttuja, vanhoja sijoitusoppeja historiallisin kertomuksin, joista 1600 luvun tulppaanikupla lienee tunnetuin. Siitä oppina oli, kun paniikki iskee, on hyvä poistua kuplasta ensimmäisten joukossa.

Ruokailua ja puheenvuoroja sulassa sovussa

Alkupalana nautimme herkullisen hyvää graavia lohta. Lasi valkoviiniäkin siinä ohessa maistui. Ruokailu tämän jälkeenkin, eli pääruoka ja jälkiruoka, oli oikein hienosti soviteltu ohjelman lomaan. Tämä konsepti toimi loistavasti antaen yleisölle aina välissä mahdollisuuden omassa seurueessa keskustella ja ventiloida juuri kuulemaansa. Kaikki ruoka oli herkullista ja pääruoka suuresta väkimäärästä huolimatta, onnistuttiin tarjoilemaan lämmitetyille lautasille, mistä pisteet keittiöön!

Vaarana tässä konseptissa voi olla, että viinitarjoilun myötä tunnelma salissa kiihtyy ja illan edetessä ainakin osan väestä tullessa kevyeen hiprakkaan tai ainakin iloiselle tuulelle, keskittyminen itse asiaohjelmaan herpaantuu. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaikka paneelikeskustelu oli jaettu kahteen osaan ruokatarjoilujen molemmin puolin.

Globaali markkinatilanne, Kiina vs. Eurooppa ja USA

Jarin jälkeen illan esiintymisvuorossa oli OP:n varainhoidon strategi Jussi Hyöty, joka seuraa globaaleja pääomamarkkinoita tutkien muutoksia taloudessa, inflaatiossa, työllisyydessä jne. Hän selvitti myös miten eri tietoja, kuten ikääntyvän väestön kasvun merkityksiä työssään tulkitsee.  

Hän kertoi pohdintoja pitkältä aikajaksolta ja toteaa tunnetun tosiasian, että Kiinan talousmallin muutos on pääsääntöisesti myös Euroopan talousmallin muutos. 

Eittämättä Kiina on edelleen merkittävä talouden ajuri ja sen markkinaliikkeet vaikuttavat etenkin Eurooppaan kuten on nyt nähty. Moni teollisuuden ala Euroopassa tökkii, kun Kiinan markkina ei vedä. Aiemmin Suomen viennissä oltiin Venäjästä riippuvaisia, nyt yritykset selkeästi pyrkivät myös vähentämään Kiina-riskiä. Tämä seikka tuli esiin myös myöhemmässä paneelikeskustelussa ja päätelmä oli, että ei Kiina koskaan tule päihittämään vapaassa demokratiassa toimivaa USA:n markkinaa. Tämä myös lukujen valossa näyttää hyvin epätodennäköiseltä.

• USA:n osakemarkkinoiden kokonaisarvo on noin 46,2 biljoonaa dollaria, mikä on n. 61 % maailman markkina-arvosta. Kiina+Honkong vastaavasti 8,2 biljoonaa dollari, mikä on enää vain n. 2,8 % maailman markkina-arvosta. Ei tätä gäbbiä hetkessä kiinni oteta, varsinkin kun erotus näiden kahden suurvallan välillä on vain kasvanut vuodesta 2021 lähtien.

Ohjelmassa viimeisenä oli paneelikeskustelu. Arvovaltaisessa paneelissa istuivat Inderesin pääanalyytikko Petri "Pete" Gostowski, Proprius Partnersin salkunhoitaja Mika "Arvo" Heikkilä ja Hannibal-rahaston ja Zenito UK Value Fundin salkunhoitaja Peter Langenskiöld, joka nykyisin keskittyy myös eri jalometallikaivoksiin sijoittamiseen.

Paneelin vetovastuussa toimi Vepu, joka jälleen ammattimaisesti hoiti hommansa ja piti aikataulusta tiukasti kiinni. Paneelikeskustelu soljui muutamia Vepun kysymyksiä lukuun ottamatta yleisökysymysten varassa, mikä toimikin erinomaisesti ja piti yleisön mielenkiinnon hereillä, kun kokivat saavansa osallistua.

Kysyttiin mm. Nokiasta ja sen tulevaisuudesta. Aika näyttää mihin suuntaan menee, myydäänkö osia. Jari tätä astui esiin myös selvittämään. Onko aika sijoittajaa jo rakentamiseen kun sotaan liittyen huhua rauhasta on ollut ilmassa. Ei ehkä suoraan rakennusfirmoihin, mutta materiaalien tuottajiin voisi mukaan lähteä. Mikalla mielessä sementtifirma, joka hänen mukaan löytyy kyllä googlaamalla, kun yrityksen nimeä ei halunnut mainita. Googlasin... ja löytyihin niitä useampikin Euroopasta. Katsotaan, tutkin vielä ajan kanssa tarkemmin.

Itsekin sain kuin sainkin Vepulta tauon jälkeen luvan esittää kysymyksen. Minunlaista perus piensijoittajaa luonnollisesti kiinnosti mihin arvon raadin asiantuntijajäsenet ovat viimeksi itse Hesulissa sijoittaneet: Pete Sanomaan ja hän perustelikin sitä hyvin tai ainakin sellainen tuntuma itselleni jäi. Arvo-Mika oli viimeksi omaan salkkuun ostanut Keskoa, jonka rakennuspuoli on hyvin alas lyöty, eli nousuvaraa on. Myöhemmin illalla vielä täsmenteli, että Kesko on sellainen salkun kohtuu vakaa "bondi". Peterin vastauksesta en ole ihan varma, olikohan se nyt Outokumpu? Lopuksi Vepultakin vielä puristettiin vastaus ja sanoi sijoittaneensa viimeksi kotimaiseen ai-yhtiöön Aiforiaan, joka tosin Vepun mukaan menee konkurssiin 10 vuoden kuluttua. Tätä lausahdusta voitaneen pitää verhottuna disclaimerinä. Hänen mukaansa Aiforian CEO Jukka kuitenkin pelaa potentiaalisten asiakkaiden kanssa ahkerasti tennistä ja tekee siinä ohessa kauppojakin. Ainakin näin haluamme uskoa!

Kaiken kaikkiaan panelisteilla oli uskoa ja luottamusta Suomen pörssiin, eli kyllä se sieltä vielä nousee! Kolmen vuoden kuluttua Mika uskoi PP-asiakkaiden olevan kovasti tyytyväisiä, sen verran alhaalla nyt mörnitään, eli upside olisi suurempi kuin mahdollinen downside.

Minglausta ja uusiakin kontakteja

Jälkiruoan jälkeen omakustanteinen baari oli auki, ihmiset minglasivat ja kalastujengiä kokoontui yhteen pikkupiiriin. Mukava uusi kohtaaminen oli illan aikana mm. Tom, "Kiminpoika" Lindtsrömin kanssa, jota houkuteltiin mukaan myös jatkopaikkaan Teatterin Vippiin.

Vippiin halukkaita lähtijöitä kutsui koolle "Day-o, day-o (Banana boat song) huikkaus ja niin iloinen joukkio lähti pörssitalolta kävellen Espaa pitkin kohti ravintola Teatteria.

Teatterin vippi ei kuulu omiin suosikkipaikkoihin vaikka jo ovella tuttu portsari iloisesti toivottikin tervetulleeksi. Yksistään Teatterin vipissä aina vallitsevan kovan melun vuoksi en oikein paikassa viihdy. Aina kuitenkin jotain kivaakin sattuu. Samppanjabaarissa törmäsin tuntemattomaan herraan, joka kohteliaasti tiedusteli, että joko olen ostanut NVIDIAt takaisin. Hiukan hetkeksi hämmennyin (lukeeko joku oikeesti mun sjoituspäiväkirjaa/blogiani?), sitten sain kuin sainkin änkytettyä, että enhän minä vielä, vaan seurailen nyt rauhassa jonkin aikaa tilannetta. Juttu jäi valitettavan lyhyeen. Ehkä joskus toiste törmään tähän henkilöön, jonka nimeäkään en huomannut kysyä.

Samppanjalasit käteen saatuamme löysimme meluisan baarin yhden seinämän takaa kivan pienen sohvanurkkauksen omalle porukallemme. Siellä kuuli omien ajatustensa lisäksi muidenkin äänet ja keskustelu oli mahdollista. 

Sinne siis pienellä kalastusporukalla suuntasimme ja Petekin liittyi seuraan samoin Tom, joka halusi kovasti kuulla palautetta tilaisuudesta, jonka järjestelytoimikuntaan ilmeisesti kuului. Jari oli jo ennen illan alkua tähdentänyt, että juhlan järjestelyt oli delegoitu aikanaan neljän hengen porukalle, eli heillä oli täysi vastuu. Mainitsi vielä, että olisi itse tehnyt jotain toisin, mutta näin mennään kuin porukka on suunnitellut ja hyvinhän kaikki menikin!

Tapoja on siis monia, ja useammat tiet vievät Roomaan. Itse annoin tilaisuuden järjestelyistä Tomille täydet pisteet, vaikka hänen mukaan jokin lipsahdus, ts. 8 min. viivästyminen tuli jossain alussa, mutta se kurottiin kuitenkin kiinni. Itse en sellaista huomannut ja sanoinkin hänelle, että jos sellainen oli, niin yleisö ei kyllä mitenkään asiaa noteerannut. Tämän myös itse aikanaan oppinut, vieraat eivät tiedä miten olit suunnitellut ja jos jokin fiba sattuu, niin harvoin, jos koskaan sen huomaa kukaan muu kuin sinä itse. Sama koskee muuten puheita. "Hitto, unohdin sen asian, olisi pitänyt sanoa..." jne., kukaan muu ei tiedä tätä, joten huoletta voit olla jälkeenpäin harmittelematta pieniä mokia.

Tunnelma ratkaisee ja se oli tässä tilaisuudessa erinomaisen hyvä! Ihmiset oman tunnelmansa loppu viimein itse tekevät!

Kiitos kaikki järjestät, esiintyjät, ravintola ja ystävät/kalakaverit, olihan jälleen mukava ilta kanssanne!

PS. Mekko pysyi valkoisena ainakin melkein, yksi rusetti meinasi irrota, mutta ilman suurempia vaurioita selvisin illasta ja kotiin pääsin kohtuullisen ajoissa.